#53 Ensimmäinen ratsastuskerta tauon jälkeen!!

  Keskiviikkona oli päivä, jota olin odottanut kuukauden ja kaksi viikkoa. Pääsin ratsastamaan vihdoin! Ja voi, miten jännittinkään. Kuulostaa hassulta, että jännitäisin normaalia ratsastustuntia hevosella, jolla olen ratsastanut melkein kaksi vuotta, mutta niin vaan se jännitys tuli. Jännitys siitä, miten se ratsastus sujuisi, onnistuisinko missään ja osaisinko edes istua selässä. Erityisesti kiinnosti millainen Viru olisi ratsastaa näin pitkän tauon jälkeen.
  Alkukäynnit meni hyvin (:D), mutta sitten olikin Virun vuoro. Menin koko tunnin enemmän tai vähemmin hymyille. Ei mulla ollut mitään hujumenttia, kuinka saada heppaan statsi. Tiesin, ettei meidän vauhti ohjasta vetämällä paranisi. Veto kilpailu siitä oltaisiin aikaan saatu vai.  Olisi pitänyt saada vaan oma kroppa kuosiin, keskityttyä ja vatsalihakset töihin jne.
  Laukasta puhumattakaan. Naureskelin lähes kokoajan, kun heppaspurttaili ympäri kenttää. Meidähän piti tehdä laukannostoja jokaisella sivulla yksi, mutta meillä niitä tuli yksi maksimissaan kolme. Vaikka yritin niin tiesin, ettei mulla ollut  ihan kauheesti sanomista, koska oman kropan hallinta oli mitä oli.
  Ei koko tunti pelkkää kaahotusta ollut. Kyllä siellä joitakin hyviä pätkiä oli myös. Miuku otti minut ja Virun vielä erikseen tunnin päätteeksi laukkauilemaan ympäri kenttää ja neuvoi samalla. Tarkoituksena saada laukasta parempaa.

 Tunnin päätteeksi oli niiiiin hyvä fiilis. Mikään asia ei harmittanut. Oli vain niin ihanaa päästä taas hevosen selkään.

#52 Miuku Virun selässä part.2

  Viime perjantaina Miuku ratsasti Virun taasen, ehkä vähän extemporee. Pääsinkin yllättäen koulusta jo yhdeltä ja laiton Miukulle viestiä, jos kerkeisisi ratsastamaan Virun ja niin kerkesisikin. Puolen tunnin päästä koulusta pääsystä olin jo tallilla.

  Virulla oli päiväheinät tarhassa, mitä se oli ehtinyt hieman popsia. Kuitenkin tamma antoi kiinni nätisti ilman takaa-ajoja. Vakuutin Virulle, ettei ne sieltä mihinkään hävisisi (ehkä se usko mua : D) Laitoin hepan kuntoon ja sitten suunnattiin kentälle.

    Miuku aloitti Virun kanssa aluksi suunnanmuutoksilla ja siirtymisillä, joissa Viru on mennyt eteenpäin todella. Sen jälkeen Miuku teki pysähdyksiä käynnistä. 

Treenikaverina meillä oli Tapsa, joka mörritteli kentän kulmassa vartioiden ilmeisesti jaloissaan olevaa kakkakasaa? : D

Tällä kertaa Miuku työskenteli enemmän laukassa kun edelliskerralla. Tehden aluksi vastalaukkoja avatakseen Virun lapoja. Tämän jälkeen Miuku ratsasti pääty-ympyröitä ja pitkiä sivuja laukaten. 

  Loppukäyntien aikana puhuttiin Miukun kanssa Virun käytösongelmista, joita ilmenee tietyissä tilanteissa. Sain paljon hyviä vinkkejä Miukulta, kun kerrankin sain suuni auki ja kysyttyä niitä. Nyt Virulla alkaa käytöskoulu, ja minulla opettelu ja "kurinpito".

  Kuvat otin taas itse Miukun kameralla. Toivottavasti pukinkontissa tulisi jo ikioma kamera! Hyviä kameramerkki ja -mallivinkkejä otetaan vastaan mieluusti :)

#51 Miuku Virun selässä

  Oli kerrankin tosi mieluisaa mennä tallille tänä talvena. Sunnuntai aamupäivä oli tosi valoisa ja kirkas. Sään vuoksi sain kuvattuakkin! Miuku ratsasti Virun taas, sillä saan ratsastaa vasta ensi viikolla.

 Olin tallilla ajoissa. Eniten jännitti nähdä, miltä viime kesiviikkona tekemäni klippaus näyttäisi. Vasemmalta puolelta se näytti oikein hyvältäja tasaiselta, mutta oikea ei. Joissakin kohdissa huomaisin jääneen jonkun verran epaätasaisuutta ja "raitoja". Se ärsytti, sillä kai minussa vähän perfektionistin vikaa on, enkä todellakaan haluisi klippauksen olevan epätasainen..

  Laitoin Virun valmiiksi Miukua varten. Ehdin letittää Virun harjan ja vaihtaa otsapannan suoraan, sillä Virulla oli ihorikki ruven jäjiltä ja V-muotoinen otsapanta olisi hangannut sitä.

  Kenttä oli aika kova, joten Miuku keskittyi lähinnä tekemää käynti-ravi siirtymisiä. Lopuksi Miuku otti muutaman laukkapätkän Virun kanssa.

  

#50 Jälleennäkeminen

Kuva Suomenhevosten kuninkaalisista tältä vuodelta c. Tatjana Ilola

 Keskiviikkona yhdeksän aikaan kaarsin pitkästä aikaa taas tallin pihaan. Kaksi viikkoa sitten viimeksi näin Virun ja aistin tallin tuoksun. Niitä kahta asiaa kaipasin eniten sairaslomallani.
  Tamma oli hyvin hämmentyneen näköinen, kun tallustin aitauksen portille. Virun korvat pyöri kuin hyrrä, mutta siihen se eriskummallinen käytös jäikin. Heti, kun sain Virun portin toiselle puolelle oli heppa jo kurkottamassa muutamia heinän orsia maasta..

Edustuskuva oikein ^^ tamma nättinä

c. Tatjana Ilola

  Laitoin Virun kuntoon Miukua varten ja Miuku ratsastikin Virun vähän kevyemmin (Virulla on ollut aika kevyttä liikutuksen suhteen poissaoloni aikana).  Tamma kuulma vähän jopa yllätti positiivisesti. Tänään olin myös tallilla. Laitoin Virun taas Miukun ratsastusta varten kuntoon. Tänään tamma joutui mukavuusalueensa ulkopuolella ja laittoi vastaan kunnolla. No, sunnuntaina menen juoksuttamaan Virua. Katsotaan, miten silloin menee.

Tältä päivältä vielä yksi kuva. Heppa tarttee klipata just koht uudestaa.

#49 Tuomio tuli ja asiat pyörivät päässä

  Ei alkanut viime viikko hyvillä uutisilla. Ajattelin aikaisemmin, että leikkaukseni takia olisin ehkä noin kolme viikkoa ratsastamati, mutta sairaalalta pamahti paljon "mukavampi" uutinen. Kuukauden viiva puolentoista kuukauden verran pitäisi olla nousematta hevosen selkään ja varsinaista lääkärin määräämää sairaslomaa on sunnuntaihin saakka. Olin siis leikkauksessa viime keskiviikkona, josta nämä kaikki kiellot johtuvat. Taas jo toisen kerran tänä vuonna tulee kuukauden tauko ratsastukseen.

  Ratsastuksen saralla ei syksy nyt muutenkaan ole kovin hääppöisesti sujunut. Oman motivaation puute, tapaturmat ja tietynlainen tulevaisuuden pelko. Viimeiset ratsastuskerrat ennen tätä sairaslomaa sujuivat jo todella lupaavasti, joten motivaationi nousi kerta heitolla. Ei se vielä missään päätä huimaavissa intohimoissa mene, mutta jo menettelee. Pääsispä kesäisiin fiiliksiin takaisin.

Miukun tallin estekisoista kesältä c. Anna Savolainen

  Tulevaisuuden pelko ja epävarmuus ovat niitä, joita lähinnä olen miettinyt ja pyöritellyt päässäni. Minulla ei ole kuin Viru, ja kun mammallahan ei enää ulkopuolisiin kisoihin lähdetä. Kaikki haaveet ja unelmat ensi vuoden kenttäkilpailusta ja alue-tason estekisoista tuntuivat romuttuvan kertaheitolla. Tietty kotikisoissa voin kisata näillä näkymin, mutta kuitenkin asia vähän painaa mieltä ja mietityttää. Eikä sille mitään mahda hevosen ehdoilla on mentävä. Kaikkea mahtavaa, jännittävää ja uudenlaisia tilanteita/tapahtumia/kisoja olen jo saanut Virun kanssa kokea. Harmi vain, kun ne suurimmaksi osaksi taisivat jäädä menneeseen kauteen. Viru oli ja on vain niin mahtava kisakumppani.<3 Olisin niin mielelläni kiertänyt kisoja ensi kaudenkin Virun kanssa.

Suomenhevosten kuninkaaliset 2014 c. Anna Savolainen

  En todellakaan silti ole Virua mihinkään hylkäämässä. Vaikkei mammasta nyt enää niin kisahevoseksi oisikaan ei Virun arvoa silmissäni yhtään vähennä. Sen verta vahva tunneside hevoseen on synty puolentoista vuoden aikana.

<3<3   c. Anna Soro ja Jaana Tiiri

  En tiedä sitten, onko se tämän ilman ja pimeyden syytä, että mulla on tapana ajatella asiat näin pessimistisesti. Nyt on luotettava vain siihen, että kaikki järjestyy ajallaan. Ainakin uudistin ulkoasua. Aika kesäinen, mutta ehkä se piristää hieman :D

  Tulen todenäköisesti käymään tallilla ensi keskiviikkona hoitamassa Virua. Siitä sitten lisää ! ^^

#48 Kun kaikki menee päin..

Mitä tehdä, kun tuntuu, että epäonnistut kaikessa mitä yrität. Oikein ratkaisujen tekeminen tuntuu aivan ylitse pääsemättömältä ja tekee mieli vain lyödä hanskat pöytään. Mistä löydän jaksamista ja motivaatiota jatkaa?

Epäonnistumisien putki ratsastuksen parissa on saanut minut ihan allapäin ja neuvottomaksi. Kaikki hyvät ideat kääntyvät loppujen lopuksi epäonnisiksi yrityksiksi. Olen aivan puhki. Nyt, kun vain keksisi keinon jaksaa.

Kaikkihan alkoi joku keskiviikko, kun tunti meni vähän peppulleen. En ratsastanut Virulla vaan Claralla ja pelkkä istuminen tämän hevosen selässä tuntui mahdottomalta laukan nostoista puhumattakaan. Sain keskivartaloni lihakset aivan maitohapoille. Itse otin sen tunnin ehkä vähän raskaasti. Seuraavat päivät suurimmaksi osaksi kävelin vain Virun kanssa ilman satulaa. Yritin nostaa omaa mielialaani.

  Sitten kaverini soitti ja kysyi minua ja Virua kisaamaan Ypäjän keskiviikkokisoihin hänen kanssaan. Innostuin heti ja kyselin Virun omistajalta luvan saaden sen. Tuntui, kuin motivaatio ja innostus olisivat tulleet kerralla takaisin. Suunnittelin kaikki valmiiksi ja keskiviikko koitti. Koko keskiviikon ajan jännitin, sillä olisihan nämä ensimmäiset  "soolo" kisani, niin ettei kukaan muu talliltani tulisi mukaan kisaamaan. Anna lähti hoitajaksi mukaan ja Virukin saatiin koppiin toisella yrittämällä. Päästiin Ypäjälle. 80cm rata meni puhtaasti sijoittuen kolmannelle sijalle (3/20)! 90cm radan alku meni huonosti, kun ratsastin liikaa laukkaa pois. Joten saatiin 12 vp. Onneksi loppurata meni puhtaasti, mutta sijoitus oli kuitenkin 14. /17. Palkintojen jakoa ei ollut, joten lähdettiin takaisin tallille päin 90cm luokan loputtua.
  Tallin pihaan päästyä odotti trailerissa epämielyttävä näky. Viru oli taas* kaatunut kuljetuksen aika. Todenäköisesti vasta tallitiellä, koska kolinaa kuului muun matkan ajan. Tällä hetkellä en pysty pyyhkimään silmistäni sitä näkyä mikä odotti, kun avasin pikkuoven traileriin. Otimme heti kaverini hevosen ulos traikusta ja avasimme väliseinän, jotta Viru pääsisi jaloilleen. Virulta oli lähtenyt molemmat takakengät, takajalat olivat täynnä pieniä ruhjeita ja oikea takajalka oli turvonnut, sekä Viru aristi sitä. Menin itse vaan jotenkin niin shokkiin, että aloin itkeä. Välillä sain itseni kasaan ja välillä taas hajosin kyyneliin. Sain Virun hoidettua, jalat kylmättyä ja haavat puhdistettua. Viru näytti ihan tyytyväiseltä ja positiiviselta, kuitenkin väsyneeltä. Sain Virun tarhaan iltaheinille ja lähdin kotiin päin. Ajatukset pyöri päässä kuin hyrrä. Jouduin pysähtymään bussipysäkillekin itkeäkseni suurimmat krokotiilin kyyneleet pois, ennenkuin pystyisin jatkamaan ajamista kotiinpäin. Samalla lähetin omistajalle epämukavat uutiset.
 Virulla ei enää ilmeisesti toimi takajalkojen lukitus, joten kuljettaessa Virun takajalat pettää alta ja sen seurauksena Viru kaatuu. Kotiin päästyäni menin suoraan sänkyyn ja nukkumaan, sillä mikään ei tuntunut sillä hetkellä enää hyvältä. Aamulla pystyin käsittelemään asiaa uusin silmin, muttei sekään muuta kuin pahentanut mieltäni. Se, ettei Virua pystyisi enää kuljettamaan tarkottaisi, ettei minulle ole kisahevosta ainakaan ulkopuolisiin kisoihin. Entä, jos Virun jalka vain pahenisi tai tai...

Olen nyt vain niin neuvoton. Tuntuu, että olisin pettänyt Virun ja tuottanut omistajille pettymyksen. Aivan tyhmä olo. On vain sellainen tunne, etten voi vaan mennä tallille. Ehkä, tämä tästä..


*Viru kaatui hevosautoon paluu matkalla Merjan tallin muistokisoista, joissa käytiin hyppäämässä 80 cm rata.

Postauksen kuvat Merjan tallilta, kuvannut Anna Savolainen

P.S Blogin ulkoasu on menoa uusiksi lähiaikoina, kunhan saan aikaiseksi..

#47 Ylä- ja alamäkinen elokuu

  Maastoesteitä, koulu- ja estekilpailuja, kankitunteja ja treenejä.. Ja aivan mahdoton määrä kuvia ja kerrottavaa. Joku sais potkasta mua persuksille ja kunnolla, että tekisin postaus per tapahtuma tms. Sillä ryhdistäytyminen olisi enemmän kuin kohdallaan. Laiska von laiska, kun olen.
  Tämä postaus tulee olemaan enimmäkseen kuvapostaus elokuusta, sillä en läheskään muista kaikea elokuun alusta. Yrittäkää selvitä tästä yli pitkästä kuvamartoonista :P Joissakin kuvissa on todella huono laatu, mutta yritetään olla välittämättä siitä .

Loimihaan Loikat 23-24.8 2014

Ensimmäiset aluetason kisani ikinä koulussa ja esteillä. Sen kyllä huomasikin. Jännitystä leijui ilmassa enemmän kuin mitään muuta. 

Esteet

Hyppäsin luokat 85 cm ja 90 cm. Kasivitosen luokkaan tuli todella kiire verkata, sillä luokkaa aikaistettiin 10 minuutilla, vaikka tiedotteessa luki, että luokka alkaisi aikaisintaan 12.45. No, meillä oli aikaistuksen takia vartti aikaa kävellä rata ja verkata hevoset. Itse olin jo kolmantena lähtijänä. Onneksi luokassa oli kaksi jälki-ilmottautunutta niin sain verkattua ennen vuoroani. Rata oli haastava ja "pienessä" sykeessä, kun radalle ampaistiin tuli sieltä mukaan 8 vp. 4vp. pudotuksesta ja 4vp. kiellosta, joka oli täysin oma vikani. 90cm meni jo huomattavasti paremmin, vaikka kolauttelimme lähes jokaisen esteen perusradalla. Ihmeen kaupalla pääsimme uusintaan. Uusinta meni viimeiseen esteeseen saakka hyvin, mutta unohdin(huumassa) ottaa Virua takasin ennen sarjaa, joten sarjan viimeinen tuli alas. Silti sijoituimme viidensiksi ja saimme keltaisen ruusukkeen! :) Ihan super veteraanimammapolle mulla.

Kuvat Ida-Maria Huhtala ja Maria Leino

Hihii hymyilyttää :D

Koulu

Ratsastin ohjelmat Helppo C:1 ja Helppo B:3(pitkällä radalla). Sanotaanko, että vähän kaikki meni pieleen. C:ssä jäädyin itse enkä ratsastanut ja Viru oli jännittynyt. B:ssä luokka myöhästyi 45 minuuttia ja olin jo verkannut Virun sitä varten. Verkka meni aivan super hyvin, mutta lopulta kun odottelun jälkeen pääsimme radalle Viru lösähti täysin. Pitkä odottelu oli vienyt kaiken tarmon ja eteenpäin pyrkimyksen hevosesta. Itketti ja nauratti koko radan läpi. En tiedä mitä olisi pitänyt tehdä, sillä Viru oli niin pois kaikilta avuilta. No, päivästä selvittiin ja opittiin. C:stä sain 55,5% ja B:stä pääsin just ja just läpi 50,70%

Kuva Riina Mattila

Helppo C

Miukun tallin estekisat 10.8

Osallistuin luokkiin 80cm ja 90 cm. Molemmissa luokissa sijoituin toiseksi!! Viru oli ihan super ja itselläni oli todella hyvä fiilis hypätä. 80cm sain puhtaan radan sekä uusinnan ja ysikympistä neljä virhepistettä, mutta ylsin silti toiseksi. Tämä ysikympin rata oli itselleni ensimmäinen 90cm rata koskaan ja se meni kyllä paremmin kuin osasin ikinä kuvitella.

Kuvat Anna Soro ja viimeinen kuva Riina Mattila

80cm

90cm

"vähän" supussa hartioista..

Ratakouluharjoitukset 8.8

Mitään kuvia itselläni ei ole valitettavasti ole. Kerron, nyt kuitenkin, että ratsastin Helppo C:1 2000 ja sain  64,00%

Estetunti 6.8 

Muutama hassu ja huono laatuinen kuva estetunnilta, jolta en kyllä muista mitään.

Kuvat: Annan serkku?

Maastopomppuja 2.8

Tämä maastoestetunti oli yksi mahtavimmista ja mukavimmista maastoestetunnesta koskaan. Ei tullut yhtään kieltoa, hepalla riitti intoa ja sain itseltäni aukaistua lukon, joka oli jäänyt tauolta.

Kuvat: Eveliina Kauranen, Aliisa Haapanen, Tatjana Ilola ja Liisa Saarinen

Ensimmäistä kertaa hypättiin hautaa :3 Ittenäni pelotti este huomattavasti enemmän kuin hevosta :D

Kankitunti 1.8

Toinen kerta kangilla. Hieman helpompaa kuin ekalla kerralla.  Ratsastaja omistaa edelleen kauhean ryhdin o.o mutta heppa on hieno <3

Kuvat: Meri Molander ja Mia-Maria Puustinen

Toivottavasti edes joku teistä lukijoista jaksoi kahlata tämän kuvameren läpi ^^ Yritän itse nyt petrata ja tehdä postauksia useammin. Tulevasta voin sanoa sen verta, että viikonloppuna on Miukun tallilla koulukisat ja seuraavana viikonloppuna olisikin jo Suomenhevosten kuninkaaliset. Jaiks!