Alkukäynnit meni hyvin (:D), mutta sitten olikin Virun vuoro. Menin koko tunnin enemmän tai vähemmin hymyille. Ei mulla ollut mitään hujumenttia, kuinka saada heppaan statsi. Tiesin, ettei meidän vauhti ohjasta vetämällä paranisi. Veto kilpailu siitä oltaisiin aikaan saatu vai. Olisi pitänyt saada vaan oma kroppa kuosiin, keskityttyä ja vatsalihakset töihin jne.
Laukasta puhumattakaan. Naureskelin lähes kokoajan, kun heppaspurttaili ympäri kenttää. Meidähän piti tehdä laukannostoja jokaisella sivulla yksi, mutta meillä niitä tuli yksi maksimissaan kolme. Vaikka yritin niin tiesin, ettei mulla ollut ihan kauheesti sanomista, koska oman kropan hallinta oli mitä oli.
Ei koko tunti pelkkää kaahotusta ollut. Kyllä siellä joitakin hyviä pätkiä oli myös. Miuku otti minut ja Virun vielä erikseen tunnin päätteeksi laukkauilemaan ympäri kenttää ja neuvoi samalla. Tarkoituksena saada laukasta parempaa.
Tunnin päätteeksi oli niiiiin hyvä fiilis. Mikään asia ei harmittanut. Oli vain niin ihanaa päästä taas hevosen selkään.


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti