#58 Hyppelöitä!

  Hiihtoloma ja samalla lukuloma alkoivat ja sain mukavan viestin puhelimeeni. Virun omistajat lähtivät koko hiihtolomaksi reissuun, joten Viru olisi minun käytettävissä koko hiihtoloman. Nyt on jo tosin perjantai ja lähes koko hiihtoloma on viettetty, enkä ole koko viikosta sanaakaan jaksellut/kerinnyt tänne kirjotella. Kuitenkin nyt on vuorossa hyppypostaus alkuviikosta! 

  Sunnuntaina ja maanantaina olin hyppytunneilla. Sunnuntain tunti oli vielä tunnustelua, sillä talven mittaan hyppykertoja on kertynyt vain muutama hassu. Maanantaina hyppimiset alkoivat sujua jo hyvin ja jäi todella luottavainen ja positiivinen fiilis.


Sunnuntaina verryttelyiden jälkeen aloimme tulla kahta puomia laukassa lyhentäen laukkaa. Aluksi jalkani olivat vähän "työttömät"/irti ja useasti joko ensimmäisellä tai toisella puomilla rikottiin raville. En vielä tässä puomiharjoituksessa saanut ihan kiinni miten ne raajat laitetaan, mihin ja miten toimia niiden kanssa.

Raville rikottiin toisella

Eihän mun jalat kestänyt normiestejalkkareita. Kahden päivä tanssilattialla pomppiminen (abiristeily ja Vanhojen jatkot) ja piitkä tauko esteillä oli selvästi ottanut veronsa.. Mutta ainakin Viru nautti aurinkoisesta säästä.

Ensimmäisillä esteillä oli tosiaan vähän hakemista. Ehkä seuraava kuva kuvaa sitä parhaiten. Virulla riitti intoa, mutta ensimmäistä kertaa tänä talvena tamma malttoi! Ratsastaja oli vain aina välillä vähän eri hyppypaikoissa kuin hevonen x)

Jenny: Jos ottaisin tähän vielä askeleen lisää(?)
Viru: Mitä turhaan tästä mennään!!
Jenny: wuaahh..

Pikkuhiljaa homma alkoi muistua omaan mieleenikin ja suurimaksi osaksi jäi positiivinen fiilis. Fiiliksen kruunasi kuitenkin maanantain hyppytunti, jolla alettiin Virun kanssa suorittaa ihan hyvin. Itseltäni hypyissä on vielä vähän hakemista, mutta alan saada tatzia hiljalleen.

Kaikki postauksen kuvat ovat sunnuntain tunnilta, kiitos Anna Soro niistä! ^^

#57 Kaksi vuotispäivä!

 Viime sunnuntaina 1.2.2015 tuli täyteen kaksi vuotta siitä, kun aloin vuokrata Virua. Että aika vieriin silmien edestä ihan huomaamatta. Muistan edelleen sen päivän, kun menin ensimmäistä kertaa ratsastamaan Virua vuokrausen alkaessa. Anna oli mukana ja letitimme Virun. Otsatukkaan laitoin punaisen rusetin. Kentällä menin lähinnä ympyröitä Annan kuvatessa minua ja Virua. Nyt kaksi kokonaista vuotta myöhemmin lähden taas Annan kanssa tallille. Haen Virun ja letitin sen. Tällä kertaa laitoin punaisen rusetin häntään. Ratsastan pellolla isoja ympyröitä ja kaarevia teitä Annan kuvatessa meitä.
  Se kaikki, mitä on tapahtunut näiden kahden ratsastus kerran välillä on uskomattoman paljon. Anteesi jo valmiiksi, mutta herranjumala sitä on mahdotonta käsittää. Se kaikki, kaikki mahdollinen.

<3

 Nämä vuotispäivät pysäyttää aina miettimään. Normaalisti puksuttaa vain päivä toisensa perään katsomati taakseen, mitä kaikkea onkaan tapahtunut, mitä kaikkea ollaan koettu. Menee tallille, toistaa suurinpiirtein samat rutiinit ja antaa porkkanan hevosellensa lähtiessään. En väitä, että joka päivä olisi samanlainen. Aina tulee haasteita, surua ja suuria/pieniä onnnistumisia. Mutta ne niin sanotusti kuuluu asiaan.

  Toisaalta en myöskään tarkoita menneisyydessä roikkumista. Aina pitäisi osata katsoa eteenpäin. Itse viime syksynä en edes halunnut katsoa tulevaisuuteen. Tuntui kuin sitä ei olisi ollut. Virun kanssa kisaamiseen asettamani tavoitteet ja suunnitelmat romuttuivat. Halusin vain palata kesään ja elää ilman tuota tietoa. Nyt kuitenkin muutaman kuukauden märehdittyäni tajuan, että on vain hyväksyttävät tosiasiat. Tulevaisuus aina tulee ehkä vain erilaisena kuin suunnittelin. On sopeuduttava ja mentävä hevosen ehdoilla. Tätä tammaa tärkeämpää ei ole <3

Niin me. Kieli <3

  Vietän enemmän kuin mieluummin tämän kärttyisen mamma tamman kanssa kolmannenkin vuoden. Ainkin sen ajan mitä jatko-opiskelut tulevat antamaan periksi, jos se vaan on mahdollista. Viru on nyt jo antanut niin paljon. Päivä päivältä Viru vain tuntuu tärkeämmältä, vaikkei meillä aina helppoa olekkaan.

Muutama fiilistely laukkakuva vielä

Jeee! 

"mun loppuu kunto"

Laukan jälkeen raviaskel "vähän" pitenee  

Loppuravistelut 

#56 "Rento ja rauhallinen" maasto ja onnistunut tunti

  Hei, hei.. täällä taas! Nyt on intoo kirjoittaa vähästä aikaa, kun meno alkaa mennä mielenkiintoiseksi Virun kanssa ja oma innostukseni alkaa palailemaan.

  Aloitetaan, vaikka viime sunnuntaisesta parin tunnin maastosta. Olin johtanut sunnutaihin mennessä jokaisen maaston, missä sitten olin ollut mukana viime vuoden alusta lähtien. Olin vähän salaa kokoajan toivonut, että pääsisin jonoon jonnekin väliin, niin itseltäni tippuisi se jännitys ja vastuu vähän vähemmälle. No, sunnuntaina tämä salainen toiveeni toteutui. Ajattelin, että ihanaa ei tarvitse olla ihan niin tarkkana ja saisin nauttia kunnolla.

  Pääsin jonon kolmanneksi ja alku matka menikin ilman ihan mitään ihmeempiä. Ravailimme kohti vakio laukkasuoraa, ja Viru alkoi vähän kerätä kierroksia. Pidin sitä ihan normaalina. Kohta kuitenkin  Virusta näki, että peppu lentää ja niin se lensikin. Takana tuleva ratsukko hidasti ja antoi tilaa, mutta kohta lensi peppu jo uudestaan. Joku sitä otti päähän, mutten itse tajunnut mikä. Silloin vielä ravissa jarrut löyty.  Nostimme laukan Viru oli todella vahva edestä, mutta kohta siirrettiin jo raviin, sillä takanani tulevilla oli jotain ongelmia. Tehtiin uusi laukannosto. Yritin saada laukan haltuun ja vaikuttaa siihen, kuitenkaan onnistumatta. Viru nosti päänsä ylös. Muistan, kun kaula oli muutaman kymmenen sentin päässä naamastani ja näin Virun turvan sen korvien välistä. Sain pidettyä kumminkin Virun edessä menevän hevosen pepussa, ennekuin huusin jotain, en edes muista mitä, ja jono pysähtyi. Jatkettiin siitä sitten vähän matkaa ravissa vielä, kun sain selitettyä, mikä meillä mättäs. En ole koskaan joutunut Virun kanssa vastaavanlaiseen tilanteeseen, ettei minulla selässäni olisi ollut mitään mahdollisuuksia vaikuttaa Viruun. Yhdessä käyntipätkän aikana mietittiin, mistä moinen käytös olisi voinut johtua; kilpailuvietti? Virua "ahdisti" olla välissä ns. tilanpuute?

  Johdin loppumatkan takaisin tallille, eikä mitään ongelmia ollut missään askellajeissa. Aina voi oppia uutta hevosestaan. Vaikkei tällä kertaa mitään todella vakavaa sattunut, niin laittaa se silti miettimään. Missä mättäs, mitä tein väärin jne.? Ainakaan en päästänyt Virua ohitse muista, enkä saanut aikaan isompaa katastrofia. Toisaalta saatoin valmistella huonosti Virua. Mutta oli hevosellakin niin paljon eteenpäin pyrkimystä ja minulla ei vaikutusvaltaa.

  Ehkä johdan sittenkin ihan mieluusti tai sitten on laitettava apuohjat ettei Viru pääse tuntumaa pakoon. Se oli sitten semmoinen reissu. Hyvät fiilikset kuitenkin jäi :)

Kuva: Anna Savolainen

  Keskiviikon tunti meni mielestäni tosi hyvin. Jumppasin ja Miuku jumppasi lantiotani auki alkukäynneissä. Oikea puoli ottaa selvästi enemmän vastaa kuin vasen. Tekisi hyvää, jos alkulämmittelisin jotenkin ennen tuntia, niin paikat vetristyisi. Ei kyllä kannata tulla vanhaks. Nuorempana en koskaan ollu jäykkä tai kankea :D

  Tunnilla teimme väistöjä, avoja ja sulkuja. Aluksi kaikki oli vähän hakemista, mutta pienen verryttelyn ja pyytämisen jälkeen alkoi sujua ihan hyvin. Itselleni jäi hyvä mieli. Ensimmäistä kertaa tuli fiilis, että vaikuttan hevoseen enkä pompi kuin perunasäkki selässä. Laukkakin onnistui tosi hyvin. Siitä olin eniten innoissani, kun minä vein Virua eikä mamma mua.

Aasihevonen! Kuva: Anna Savolainen

Puolen kuukauden päästä tulee jo kaksi vuotta yhteistä taivalta Virun kanssa :O <3

#55 Vauhtia ja kipeitä lihaksia

  Tauko kyllä teki tehtävänsä. Niin hyvässä kuin pahassa. Kunto romahti kuin ja lihakset huutaa hallelujaa. Eihän sitä edes huomaa vasta kun aika ratsastaa taas.

  Perjantaina kävin ratsastamassa Virun itsenäisesti kentällä. Virulla oli ollut neljän päivän vapaa osin joulupyhien ja hierojan vuoksi. Virtaa tammalla oli muille jakaa. Energiaa kului kaikenlaiseen hömppäämiseen. Pikkusia pukkeja, pelottavia lumikasoja kentänlaidassa jne. Oli todella vaikea saada tammaa keskittymään, että hei mäkin oon täällä sun selässä. Kyllä me jotain aikaiseksi saatiin. Tein pysähdyksiä ja liikkelle lähtöjä, jotka paranivat loppua kohden. Laukassa sitä sitten taas mentiin. Laukkasin kenttää ympäri ja välillä tein muutaman pääty-ympyrän. Mutta kertokaa mulle kuinka niin himputin hankalaa voi olla istua satulassa edes vähän. Sanon vaan apua. Laukassa olen itse totaalisen pihalla siitä, miten olla selässä ja vaikuttaa. Kärsivällisyyttä. Ehkä tästä "muutaman" viikon sisällä alan saada jujusta kiinni ja itseni jotenkin kuosiin. 

 Joulupukin kontissa tuli se kauan odotettu kamera! Olihan sitä heti testattava tallillakin.

  Lauantaina olin kavalettitunnilla. En sitten tiedä oliko niin järkevä idea, sillä tauon jälkeen olin ratsastanut vasta kolme kertaa Virulla sileällä. Eikä yksikään kerroista ollut mitenkään lupaavia. No näillä eväillä mentiin pomppimaan kavalettejä.

  Alkulämmitelyssä harjoiteltiin kevyttä istuntaa. Ensin ravissa sitten laukassa. Voi pyhäjysäys! Ensimäisten kahden kierroksen jälkeen alkoi jaloista loppumaan voima. Siinä sitten mentiin huultapurren ja itseään tsempaten, mutta selvittiin. 

  Lämmitelyn jälkeen siirryttiin kavaletteihin. Ensin hyppämisimme muutaman yksittäsen kavaletin alle, ennekuin siirryimme varsinaisiin kavaletti tehtäviin. Muistutimme Virun kanssa lähinnä pitkänmuotoista, matalaa suihkaria kuin ratsukkoa :D Viru kiihdytteli ja sukelteli kavaletti harjotuksista ja ratsastaja oli ihan ulapalla (ainakin alkuunsa). Loppua kohden sain jo jonkin näköistä vaikutusta hevoseen ja suoritus parani hieman. 

  Tuli huomattua, että itse korvaan puuttuvaa jalkaa ohjalla, ja se ei ihan toimi. Viru alkaa painamaan todella voimakkaasti ohjalle ja vauhti kiihtyy. Täytyis saada kroppa toimimaan, jalat töihin ja rennompi käsi. Hassua, että tiedän periaatteessa mitä pitäisi tehdä, mutta en saa sitä vietyä käytäntöön. Lisää treenia ja kipeitä lihaksia niin kyllä se tästä!

"Hymyile vaan niin näytät, että osaisit, eiku"

#54 Hyvää joulua!

   Löysin sattumalta ikivanhan Pollux tonttulakin heppatavaroideni joukosta ja siitä se idea sitten lähti. Kerroin Annalle ja Annakin innostui tonttulakista ja ehdotuksesta ottaa muutamia joulukuvia hevosista. Sovittiin siis päiväksi tämä sunnuntai sekä iloiseksi yllätykseksi luntakin oli satanut niin, että kuvista saatiin ihanan lumisia ja jouluisia.
  Kuvasimme ensin Virua ja minua, sitten Annaa ja Tapsaa. Lopuksi otettiin vielä yhteiskuvia hepoista. Yllätykseksi ikuinen kiukkupeppu Viru oli enemmän kuvaus tuulella kuin aina hörökorvainen Tapsa. Onneksi porkkanoita oli taikavoima auttoi.

  Kuvaussessioiden jälkeen nousimme Annan kanssa selkään, ja Anna Savolainen otti vielä muutaman kuva. 

  Olin unohtanut vallan Virun suojat talliin. Lähdin hakemaan niitä ja takasin tullessani vedin kunnon lemat kentän laidalle. Niin perus-minä : D

 Kenttä oli todella kova, joten enimmäkseen työskentelimme käynnissä. Itse tein pienen ravailun jälkeen Virun kanssa käynnissä paljon pysähdyksiä, joissa pyrin pitämään Virun kaulan rentona. 

Älkää huomioiko ratsastajan kauheaa istuntaryhtikäsiolemus -ongelmaa x.x

Muutama hassuttelukuva vielä lopuksi 

Kiitos kuvista Anna Soro ja Anna Savolainen. 

Ja Ihanaa Joulua kaikille !!