perjantai 20. helmikuuta 2015

#58 Hyppelöitä!

  Hiihtoloma ja samalla lukuloma alkoivat ja sain mukavan viestin puhelimeeni. Virun omistajat lähtivät koko hiihtolomaksi reissuun, joten Viru olisi minun käytettävissä koko hiihtoloman. Nyt on jo tosin perjantai ja lähes koko hiihtoloma on viettetty, enkä ole koko viikosta sanaakaan jaksellut/kerinnyt tänne kirjotella. Kuitenkin nyt on vuorossa hyppypostaus alkuviikosta! 

  Sunnuntaina ja maanantaina olin hyppytunneilla. Sunnuntain tunti oli vielä tunnustelua, sillä talven mittaan hyppykertoja on kertynyt vain muutama hassu. Maanantaina hyppimiset alkoivat sujua jo hyvin ja jäi todella luottavainen ja positiivinen fiilis.


Sunnuntaina verryttelyiden jälkeen aloimme tulla kahta puomia laukassa lyhentäen laukkaa. Aluksi jalkani olivat vähän "työttömät"/irti ja useasti joko ensimmäisellä tai toisella puomilla rikottiin raville. En vielä tässä puomiharjoituksessa saanut ihan kiinni miten ne raajat laitetaan, mihin ja miten toimia niiden kanssa.


Raville rikottiin toisella




Eihän mun jalat kestänyt normiestejalkkareita. Kahden päivä tanssilattialla pomppiminen (abiristeily ja Vanhojen jatkot) ja piitkä tauko esteillä oli selvästi ottanut veronsa.. Mutta ainakin Viru nautti aurinkoisesta säästä.





Ensimmäisillä esteillä oli tosiaan vähän hakemista. Ehkä seuraava kuva kuvaa sitä parhaiten. Virulla riitti intoa, mutta ensimmäistä kertaa tänä talvena tamma malttoi! Ratsastaja oli vain aina välillä vähän eri hyppypaikoissa kuin hevonen x)


Jenny: Jos ottaisin tähän vielä askeleen lisää(?)
Viru: Mitä turhaan tästä mennään!!
Jenny: wuaahh..


Pikkuhiljaa homma alkoi muistua omaan mieleenikin ja suurimaksi osaksi jäi positiivinen fiilis. Fiiliksen kruunasi kuitenkin maanantain hyppytunti, jolla alettiin Virun kanssa suorittaa ihan hyvin. Itseltäni hypyissä on vielä vähän hakemista, mutta alan saada tatzia hiljalleen.






Kaikki postauksen kuvat ovat sunnuntain tunnilta, kiitos Anna Soro niistä! ^^

tiistai 3. helmikuuta 2015

#57 Kaksi vuotispäivä!

 Viime sunnuntaina 1.2.2015 tuli täyteen kaksi vuotta siitä, kun aloin vuokrata Virua. Että aika vieriin silmien edestä ihan huomaamatta. Muistan edelleen sen päivän, kun menin ensimmäistä kertaa ratsastamaan Virua vuokrausen alkaessa. Anna oli mukana ja letitimme Virun. Otsatukkaan laitoin punaisen rusetin. Kentällä menin lähinnä ympyröitä Annan kuvatessa minua ja Virua. Nyt kaksi kokonaista vuotta myöhemmin lähden taas Annan kanssa tallille. Haen Virun ja letitin sen. Tällä kertaa laitoin punaisen rusetin häntään. Ratsastan pellolla isoja ympyröitä ja kaarevia teitä Annan kuvatessa meitä.
  Se kaikki, mitä on tapahtunut näiden kahden ratsastus kerran välillä on uskomattoman paljon. Anteesi jo valmiiksi, mutta herranjumala sitä on mahdotonta käsittää. Se kaikki, kaikki mahdollinen.


<3

 Nämä vuotispäivät pysäyttää aina miettimään. Normaalisti puksuttaa vain päivä toisensa perään katsomati taakseen, mitä kaikkea onkaan tapahtunut, mitä kaikkea ollaan koettu. Menee tallille, toistaa suurinpiirtein samat rutiinit ja antaa porkkanan hevosellensa lähtiessään. En väitä, että joka päivä olisi samanlainen. Aina tulee haasteita, surua ja suuria/pieniä onnnistumisia. Mutta ne niin sanotusti kuuluu asiaan.




  Toisaalta en myöskään tarkoita menneisyydessä roikkumista. Aina pitäisi osata katsoa eteenpäin. Itse viime syksynä en edes halunnut katsoa tulevaisuuteen. Tuntui kuin sitä ei olisi ollut. Virun kanssa kisaamiseen asettamani tavoitteet ja suunnitelmat romuttuivat. Halusin vain palata kesään ja elää ilman tuota tietoa. Nyt kuitenkin muutaman kuukauden märehdittyäni tajuan, että on vain hyväksyttävät tosiasiat. Tulevaisuus aina tulee ehkä vain erilaisena kuin suunnittelin. On sopeuduttava ja mentävä hevosen ehdoilla. Tätä tammaa tärkeämpää ei ole <3



Niin me. Kieli <3




  Vietän enemmän kuin mieluummin tämän kärttyisen mamma tamman kanssa kolmannenkin vuoden. Ainkin sen ajan mitä jatko-opiskelut tulevat antamaan periksi, jos se vaan on mahdollista. Viru on nyt jo antanut niin paljon. Päivä päivältä Viru vain tuntuu tärkeämmältä, vaikkei meillä aina helppoa olekkaan.





Muutama fiilistely laukkakuva vielä

Jeee! 
"mun loppuu kunto"
Laukan jälkeen raviaskel "vähän" pitenee  


Loppuravistelut