#33 Tuiskuinen kouluvalmennus

sunnuntai 2.2. -14

  Tänään oli siis Mia Ljungqvistin pitämä kouluvalmennus, jossa keskityimme erityisesti käsiin. Minulle tosi, tosi hyödyllinen aihe. Niinkuin olette varmaan huomanneet, että käteni valuvat alas ja varsinkin vasenkäteni alkaa seilailemaan joka puolella. Yhtä rääkkiähän siitä tuli, kun yritin keskittyneesti pitää käteni vierekkäin harjan yläpuolella ja ratsastaa Virua parin viikon tauon jälkeen kovalla kentällä pyöreäksi ja peräänantoon, viiden muun ratsukon pyöriessä ympärillä jo muutenkin todella pienellä alueella. Keskittyä sai siis paljon.
  Teimme koko valmennuksen ajan "ympyröitä"(isoja voltteja) päätyihin, joiden aikana Mia puuttui jokaisen ongelmiin painoittaen käsiä rentoutta, paikkaa ja asentoa. Tietenkin käsien rentouteen liittyy koko yläkropan käyttö ja asento, joten vatsalihaksetkin saivat kaivattua reeniä. Eikä jalatkaan helpolla päässeet..

  Kokonaisuutena olen aika tyytyväinen valmennukseen. Alkutunti meni tosi hyvin, Viru säilyi rentona ja keskittyneenä, jolloin pystyin keskittymään enemmän itseeni ja omaan ratsastukseeni. Sitten, kun alkoi varsinainen työn teko ja hääräys ympärillä Virun rentous vähisi ja siitä tuli jokseenkin jännittynyt. Siinä oli soppa, sillä itsekkin todella helposti näissä tilanteissa rupean jännittämään itseäni ja se ei auta yhtään tilanteen purkuun.
  Laukkat alkoivat meillä edelleen tässä jännittyneessä tilassa ja pää pystyssä. Ensimmäinen ajatus oli, että mitä tästäkin tulee, sillä Viru voisi repiä minua irti satulasta sekä kaahottaa vain menemään. Mutta onneksi, vastoin odotuksiani, saimme "lukkon aukeamaan" laukkojen aikana. Sain itseni jokseenkin rennoksi, samalla tietty Viru rentoutui. Laukka alkoi pyöriä tasaisesti ja ylöspäin. Laukkojen jälkeen saimme aikaan hienointa todella koottua ravia ikinä! Selässä tunne oli aivan taivaallinen : D
  Viru ei lopputunnistakaan rentoutunut täysin (en siis minäkään), vaan tietynlainen hääräys vaihe jäi päälle. Saimme kuitenki hyvää palautetta ja hyödyllisiä neuvoja itsenäiseen ratsasteluun, mitkä aion testata heti huomenna! ^^

Meri oli kuvailemassa hieman ennenkuin lumi-räntä-rae-kuuro alkoi.

Vetäkääpä paremmin vänkyrään kätenne x.x

#32 Vuosi takana yhteistä taivalta Virun kanssa

Koska viimeksi olen itkenyt onnesta? Vuosi tuli täyteen tänään yhteistä polkua Virun kanssa. En osaa alkuunkaan käsittää, ei sanoja. Kaikki se luottamus, anteeksiantavaisuus, onni, ilo, kiitollisuus ja kehitys. Epäonnistumisia, alamäkiä, takapakkia, mutta kuitenkin aina se empatia, mikä on kävellyt minua vastaan tarhassa, saa jatkamaan yrittämistä ja jaksamaan. Kaikki onnistumiset, pienet askeleet, joista on meidän matkamme muodostunut, mitään en vaihtaisi. Ja kyllä tällä kärttymammallakin se kultainen sydän on, jokseenkin piilossa kovan harmaan kiven takana. Toista en vaihtaisi en tässä enkä nyt. Pienet kuin suuretkin haaveet, tavoitteet ja kokemukset ne on tavoitettavissa tänäkin vuonna, ja niin me niitä tavotellaan ja saavutetaan. c: <3

Rakkain <3

Paremmat yhdessä kuin erikseen <3

  Mistä lähtökohdista lähdimme helmikuussa 2013?

  Itse en ollut Virua ennen vuokrannut hevosia kuin kerran aikaisemmin ja silloinkin ainoastaan kuukauden. Vastuu ja tietynlainen kokemattomuus astuivat kuvaan. Niistä ollaan selvitty ja opittu.
  Viru puski läpi kaikista pohkeista mm. kulmiin pääsy tuotti jo harmaita hiuksia. Laukkalla oli vain yksi tempo, sitä ei pystynyt säätämään ilman, että raville olisi tippunut lähes heti. Kaikenlaista kapinointia tuli hepalta, kun joutui tekemään töitä.
  Tietty olin paljon huonompi ratsastaja vuosi sitten, mutten kyllä vieläkään ole lähelläkään hyväkään. Itseasiassa kävin ensimmäistä kertaa ikinä valmennuksessa helmikuussa 2013. Muistan sen jännityksen määrän : D

Pientä kehitystä : ) vieläkin sama ongelma käsieni kanssa-.-

   Olin perjantaina ratsastelemassa Virua ja voi mitä ihmettä! Lisäsimme ravia ja laukkasimme Virun kanssa ensimmäistä kertaa ikinä muodossa. Itse häkellyin siitä niin paljon, etten tiennyt muuta tehdä kuin hihkua ilosta ja taisin kyyneleenkin tirauttaa. Kaikki työ ja aherrus, vihdoinkin se kantaa hedelmää, joka näkyy! Olen niin onnellinen ja huojentunut, yksi pitkä aikainen haave on toteutettu.. Riemuitsen hetken sydämeni kyllyydestä ja sitten alkaa jo seuraavien tavoitteiden havittelu.

Heinäkuussa uhkasin tuon kuvan kuvatekstissä, että joku kaunis päivä laukkaamme Virun kanssa ilman gramaaneja ja nyt  tammikuun viimeisenä päivänä se uhkaus toteutui ^^

Sitten vielä postauksen lopuksi parit fiilistely kuvat perjantain ratsasteluista :) ja suuri kiitos Jaanalle kuvista.

Tässä vähän huono kuva lisätystä ravista

Tämä kuva kiteyttää kaiken sen ilon, mitä koin perjantaina <3